Kolmenkympin kriisi?

Kolmekymmentä pärähtää mittariin ens vuonna ja nyt lievästi mietityttää "Mikä minusta tulee isona?"... Yläasteella olin koulukiusattu ja vihasin koulun käyntiä - kasiluokka piti käydä tuplaten. Ysillä vaihdoin maisemaa, muutin omaan kämppään ja aloitin uudessa koulussa puhtaalta pöydältä parantaen numeroita jopa kolmella numerolla. Jatkoin lukioon kun en oikein vielä tiennyt miksi haluaisin isona. Tulin toisena lukiovuonna raskaaksi ja ehdin saada juuri ja juuri sen verran kursseja kasaan, että pystyin kirjoittamaan ylioppilaskirjoituksissa etuajassa; viimeisillään raskaana. Sain kirjoitukset kohtalaisesti läpi, mutta loput kurssit piti käydä aikuslukiossa esikoisen ollessa pieni vauva, että olin virallisesti ylioppilas. Sitten löysin eläintenhoitaja-koulun ja ajattelin, että BINGO, se minä haluan olla isona! Niin minä hain kouluun, pääsin sisään ja valmistuin - sain jopa töitäkin sijaisena. Ja se on todenteolla se mikä minä olen ja haluan olla - ongelma on vain, että nykyään eläintenhoitajia valmistuu pilvin pimein työttömiksi. Pitäisi itselläkin erikoistua ja/tai ryhtyä yrittäjäksi. Minun käydessäni koulun, ei erikoistumislinjoja eikä eläinhoitajakouluja ollut monia, mutta nyt koulutus on yleistynyt ja monipuolistunut ja koen että oma tutkintoni on kovin riittämätön nykyisten rinnalla. Jos lähtisin erikoistumaan, vaatisin, että se olisi kannattavaa, eli töitä olisi oltava tarjolla ja palkalla pitäisi pystyä elämään. Eli toisinsanoen voin unohtaa sen. En kuitenkaan voi vaihtaa paikkakuntaa ja paikkakunnallamme koulutetaan jatkuvasti lisää erikoistuneita eläintenhoitajia.

Niinpä kriisinomaisesti mietin jälleen "Mikä minusta tulee isona?" ja nyt paineita luo se, että ammatin tulisi olla helposti ja nopeasti opiskeltavissa, mielellään oppisopimuksella ja omalla paikkakunnalla - sen tulisi työllistää ja palkalla pitäisi elää PLUS sen tulisi tietty olla mielekästä. Toki olen valmis tekemään työtä kuin työtä tiukan paikan tullen, mutta jos aion opiskella vielä uutta alaa, sen on oltava melko lopullista. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon elämän realiteetit; oma ikä, perhetilanne (2 lasta) jne. Jostain syystä minua tuntuu eniten kiinnostavan huonoiten palkatut alat (eläintenhoitajia, kosmetologi ym.naisvaltaiset alat) joissa ei välttämättä ole edes työehtosopimusta. Olen aina ajatellut tekeväni mieluummin työtä josta pidän huonommalla palkalla, kuin työtä josta tienaa mutta josta en pidä - mutta nyt kun pitäisi maksaa talolainaa ja järjestää lastenhoito, ei se olekaan niin yksinkertaista ja mustavalkoista - varsinkaan kun ei ole edes sitä huonopalkkaista työtä! 

Kävin ammatinvalintapsykologilla ensimmäistä kertaa ja kuten olin ajatellutkin, päällimmäisiksi vaihtoehdoiksi nousi asiakaspalvelu- ja sosiaalialat. Ajattelin, että olisi helpompaa jos olisin todella hyvä jossain ja olisi sellainen kutsumusammatti - esimerkiksi olisin todella lahjakas leipomaan ja ryhtyisin leipuriksi. No minähän rakastan leipomista aina silloin kun leipomukset sattuu onnistumaan ja silloin kun ei onnisti, lyön kädet puuskaan ja totean etten leivo enää ikinä... On ollut vaikea löytää itsestä sellaista taitoa jossa olisin keskivertoa parempi, mutta ammatinvalintapsykologi sanoi minun olevan muita sosiaalisesti lahjakkaampi ja lohdutti että sitä taitoa tarvitaan kaikilla aloilla. Asiakaspalvelusta minulla on kokemusta mm.eläintenhoitajan työn kautta ja pidän siitä valtavasti, mutta sosiaaliala on minulle uutta ja mietin, että ehkä minun tulisi työkokeilun kautta tutustua siihen ennenkin teen lopullisen päätöksen. Minulla ei ole juurikaan kokemusta lapsista, muutakuin omista, eikä vanhuksista, sillä omat isovanhempani ovat kuolleet jo viimeistään lapsuudessani. Joten en tiedä tulisiko minun kokeilla lasten, nuorten vai vanhusten parissa työskentelyä? Voi kuulostaa pinnalliselta, mutta en oikeasti tiedä miten suoriutuisin työstä ihmiseritteiden parissa. Eläinten virtsan, ulosteen, veren, oksennuksen, anaalirauhaseritteet ja loiset kestän kyllä, mutta se on eri asia. Miltä tuntuu vaihtaa toisten lasten kakkavaippoja tai pestä mummujen ja pappojen pyllyjä? Onko minusta siihen? Uskon, että kaikkeen tottuu ja varmasti kokeilemalla selviää. Enhän ollut varma kestänkö työskentelyä eläinklinikalla ennenkuin olin ensimmäistä kertaa mukana leikkauksessa. Eräs ystävä sanoi ettei voisi kuvitella minua vammaistyössä - kysyin syytä. Hän sanoi ettei voisi kuvitella minua esimerkiksi tilanteeseen jossa vammainen runkkaa itseään vessassa. En osannut sanoa siihen muutakuin että osaako hän kuvitella minut tilanteeseen jossa raavas eläinlääkäri runkkaa koiraa (kyllä, olen ollut sellaisessa tilanteessa!) - voin väittää että se on paljon kiusallisempaa kuin että ihminen tyydyttää itse itseään. Ihmisiähän ne vammaisetkin hyvänen aika sentään on. Toisaalta, en oikein itsekään osaa kuvitella itseäni mihinkään työhön jossa en ole ennen ollut - toivottavasti se johtuu vain mielikuvituksen puutteesta. Ja hei, eihän oma äitiinikään voinut kuvitella minua tratkoritöihin, mutta niin vaan niitäkin tuli tehtyä. Eikä minua ehkä voi helposti kuvitella lantaa luomaan tai lypsämään lehmää, mutta siitäkin tykkäsin. Oma etiikka on ehkä "vähän" eläinten tehotuotantoa vastaan ja se rajoittaa maatilalle töihin menoa. Voisin työskennellä jossain luomutilalla, mutta luonnollisesti niitä ihanneluomutiloja ei ihan hirveästi ole. 

Yrittäjävalmennuskurssilla meille tehtiin DISC-testi, joka perustaa Carl C. Jungin 1920-luvulla kehittämään käyttäytymistieteelliseen teoriaan. Raportti kuvaa luontaista käyttäytymistä. Minua kuvaavia adjektiiveja olivat ulospäin suuntautunut, miellyttävä, rauhallinen, sosiaalinen, seurallinen, ystävällinen, kohtelias, vaatimaton, mukautuva, kiltti, tarkka, järjestelmällinen, huolellinen, avulias ja varovainen.Yleisiä vahvuuksiani ovat testin mukaan on:

*saa ihmiset hyvälle tuulelle

*osaa esittää asian positiivisesti

*ei painosta muita ihmisiä

*suhtautuu luottavaisesti asioihin

*antaa arvonerilaisuuksille

*seisoo sanojensa takana 

*ei pelkää kohdata ihmisiä

*jaksaa kuunnella tuputtamatta itseään

*haluaa auttaa ja opastaa

*ei tallo ihmisiä jalkoihinsa

*omaksuu helposti auttavan roolin

*toimii ryhmän parhaaksi

Mutta toisaalta kehittymisalueitani olivat:

*pyrkii miellyttämään liikaa

*on muiden ohjattavissa

*epäröi päätöstilanteissa

*on liian salliva

*on hieman suosion kipeä

*tarvitsee kannustusta ja lähellä olemista

*ei halua jäädä yksin

*hakee tukea - ei ota valtaa omiin käsiinsä

*kyselee liikaa 

*uskoo helposti ihmisiin

*ei halua sanoa vastaan

*epäröi tarttua riitaa aiheuttaviin asioihin

En tiedä allekirjoitanko ihan kaikkea testin kertomaa, mutta oli jopa hieman pelottavaa miten yksinkertaisella testillä voi saada niin tarkan kuvauksen ihmisestä. Toki koen, että "työminä" ja "kotiminä" ovat kaksi eri asiaa - mm. töissä olen paljon kärsivällisempi ja harkitsevampi, kun taas kotona äkkipikaisempi ja impulsiivisempi. Tässä vielä muutamia poimintoja jotka osuu ja uppoaa:

"Hän ei ole hyvä käskijä ja saattaa uskoa ihmisistä liiankin hyvää"

"Päätöksentekijänä hän on ehkä turhan varovainen ja kaikkia miellyttämään pyrkivä. Hän ei ole 'tulos tai ulos' -ihminen, minkä vuoksi hän tekee enemmän mukavia tai positiivisia kuin tehokkaita tai kylmiä päätöksiä. Tunneihmisenä hän saattaa antaa tunteiden vaikuttaa mielipiteisiinsä."

"Röyhkeyttä vaativissa tilanteissa ei ole sitä"

"Suhtautuu järkiasioihin tunteella"

Ammatinvalintatestissä puolestaan ammatinvalintapsykologi ihmetteli miksen ollut valinnut työn ominaisuuksissa pitäväni "hyvin tärkeänä" ainuttakaan ominaisuutta, mutta minä selitin sen sillä, etten halunnut yhden ominaisuuden poissulkevan liikaa vaihtoehtoja - niinpä pidin ominaisuuksia "melko tärkeänä, hieman tärkeänä, en yhtään tärkeänä tai en halua tätä" :) tärkeitä seikkoja oli yllättäin "ihmisten tapaaminen, käytännönläheisyys, lyhyt koulutus, toiminnallisuus, auttaminen jne."! 

Tällä hetkellä vaihtoehdot taitavat olla oppisopimuksella kouluttautuminen merkonomiksi tai lähihoitajaksi. Täytyy pitää silmät ja korvat auki paikkojen suhteen. Tästä tekstistä tuli nyt todella pitkä ja itsekeskeinen - ehkä enemmän ajattelin käyttää tätä omien ajatusteni selvittelyyn, mutta jos joku jaksoi lukea tänne saakka, niin ilahtuisin jos kommentoisit jotenkin - kuten missä ammatissa näkisit minut? Tai onko se, että miettii tosissaan kuinka pystyisi hoitamaan esim. lapsia, joilla on täitä, merkki siitä ettei ole kykenevä alalle? Päiväkodeista tulee kuitenkin jatkuvasti tiedotteita "päiväkodinlapsilla on tavattu täitä/kihomatoja/syyhypunkkia" ja kun esikoiseni sai päiväkodista täitä, ällötti jo omankin lapsen sylissä pitäminen eikä tehnyt pahemmin mieli paijailla. Toki joka ammatissa on varjopuolensa ja kai nekin on hyvä tiedostaa ammattia valitessa? Jos haluat, voit myös kertoa mikä olet ammatiltasi ja miksi sekä mistä pidät työssäsi. 

Street Run

Tänään osallistuttiin Oriflamen Tehotyttöjen, eli aktiivisten tiimiläisteni kans Street Runille viiden kilometrin matkalle. Ja toki pistettiin vähän hassutellen.

Edellisenä iltana lakkasin Oriflamen Graffitti-lakalla asiaan kuuluvat kynnet...

Lounaaksi nautin Oriflamen Wellness Tomaatti-Basilika keiton ruissnackseillä. Keittojen ja shakejen protskut imeytyy 100% joten ovat hyvää evästä ennen spurttia! Vielä ennen lähtöä join Vanilja-shaken pakastemansikoiden, maitorahkan ja maidon kera.

 

Sitten sonnustauduin...

 

 Likat lähtövalmiina! Kaikenkaikkiaan meitä oli kahdeksan tiimiläistä mukana :)

 

LadyLinen vetämä alkujumppalämmittely - jonka jälkeen ainakin minä olin jo ihan näännyksissä. Aurinko paistoi ja peruukki oli melko hiostava...

Jaksaa jaksaa!

Lähtölaukausta odotellessa...

Reitti 

Vihdoin tankkauspiste!

Ja maaliviivan jälkeen terdelle nauttimaan auringosta...

...Ja palautusjuomasta! :P

Oli ihan mahtikokemus! Kiitos mukana olleille <3 Sää suosi, seura mitä mainioin ja kaikki onnistuttiin! Oma aika viidellä kilsalla oli 41:28,7

Kirppistelyä

Paikkakunnallamme oli tänään suurkirppis ja minäkin lähdin pitkästä aikaa porukoideni kans kirppistelemään. Ennen olin kovempikin kirppistelijä, mutta nykyään sekin harrastus on siirtynyt pitkälti nettiin. Omia tavaroita ja vaatteita oon kyllä vieny kirppikselle myyntiin, mutta ei oo ollu juurikaan aikaa eikä intressejä kierrellä kirppareilla. On huomattavasti helpompi hakea sopivaa kokoa, tiettyä merkkiä tai tavaraa nettikirppiksiltä - tosin hintakin on yleensä korkeampi. Netissä voi kuitenkin kirppistellä mihin aikaan vaan.
Mutta tänään tein edullisia löytöjä!

^Tässä kirppissaldo; ihana Alkon vanha laatikko (20€) ja kassillinen aarteita + mölkky-peli!

Itselle löysin kahdet kesäkengät - valkoiset maksoi 2€ ja mustat 1,50€ :) 

Iso Hoolle löysin myös (kevätjuhla?)kengät, ihan kuin uudet - 5€

Iskä osti mulle uuden Mölkky-pelin, joka oli myyjällä jäänyt käyttämättömäksi. Minä kun viime kesänä ostin iskälle kyseisen pelin synttärilahjaks, enkä ole itselle raskinut ostaa. Hauska kesäpeli :) 15€

Pikku Hoolle Lauri Kilpa-autosta tuttu hahmo, joka puhuu kun sitä puristaa vatsasta "Voihan Donitsi!" 3€

Chuckin ja ystävien seikkailut -sarjasta auto 0,50€

Pikku Traktori -ohjelmasta tuttu hahmo ja mönkijä 2€

Auto, peräkärry, ukkelit ja kaksi mönkijää 5€

Pienet traktori & paalain 3€, kuorma-auto & traktori 1,50€ ja Tomi Traktorista tuttu Reetu-auto 2€ 

Nuokin pienet metalliset traktrorit ym. maksaa uutena parikymppiä!

Pikku Hoolle Tomi Traktori ja Auto B Good -DVD:t 2€/kpl ja Iso Hoolle Pentujengi leffat 3€/kpl

Tomi Traktorit on kiven alla, eikä niitä nähtävästi saa enää uusina mistään ja käytettynäkin pyytävät huonompikuntoisista 4€-> ja parempikuntosia voivat myydä 8€-> ,enkä kyllä usko että tuota Auto B Goodiakaan juuri mistään saa - ainakaan täällä. Pikku Hoon suosikkeja on juurikin Chuckin ja ystävien seikkailut, Tomi Traktori, Pikku Traktori, Auto B Good ja Lauri Kilpa-auto - joten olin ihan kikseissä näistä kaikista löydöistä! Myös Iso Hoo tykkää Pentujengeistä ja kun soitin ja varmistin, niin just näitä dvd:tä ei vielä löytynyt entuudesta. Dvd:t oli vieläpä uusia, muoveissa olevia! 

Myös Late Lammas, Timppa Lammas ja Pat & Mat kuuluu pikku Hoon suokkareihin. Viikon päästä sunnuntaina on pikku Hoon 3v-synttärit ja olen tilannut synttärikakuksi Late Lammas -kakun :P Lahjaksi huusin huuto.netistä Timppa Lammas dvd:n ja Pat & Mat -dvd boxin :)

Sitten löysin keväiset housut ja takin pikku Hoolle, hintaan 12€ 

Uudet Niken verkkarit ja liikkavaatepussin Iso Hoolle hintaan 5€ 

 

Itselle hihaton pusero 4€

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä... Tavarakirppikseltä tarttui sen Alkon vanhan laatikon lisäksi tämä aivan ihana aarre:

En tiedä enkä välitä mikä tämän todellinen rahallinen arvo on, mutta maksoin tästä 30€ ja olisin ollut valmis maksamaan enemmänkin. Vähän on kolhuinen ja toisen borzoin pää on ilmeisesti liimattu, mutta minusta tämä on aivan i-ha-na!

Viime viikonloppuna kävin Oriflamen aluejohtajan järjestämällä shoppailumatkalla Ikeassa & Matkuksessa ja olin ajatellut laittaa Spotrs trackerin päälle, että näkisin montako kilsaa me kauppakeskuksessa vaelletaan, mutta unohdin. Vasta kun oltiin jo monta tuntia shoppailtu hiki hatussa, muistin kytkeä trackerin ja puolessatoista tunnissa tuli melkein neljä kilsaa mittariin, vaikka siinä vaiheessa tahti oli jo hyytynyt! Jos tuo olis keskimääräinen kilsamäärä, niin mehän oltas dallattu semmoset parikytä kilsaa päivän aikaan ja kyllä huusi jalat hoosiannaa seuraavat pari päivää vaikka mulla oli Conversen tennarit jalassa - mitähän se olis jos ois ollu jotkut korkeekantaset saappaat? :D 

Sieltä nyt ei tullut loppuelissä kovin kummosia ostettua. Jiille ostin parit pellavahousut Portugalin matkaa ajatellen ja iso & pikku Hoolle pienet tuliaiaset, koirille valtavat tuliaisluut ja koko perheelle Arnoldsin donitseja. Muutaman topin ja pari halpaa boleroa ostin itselle.Ikeasta ostin sellaisen kivan turkoosin metallisen säilytysvaunun, jolle ei vielä ole "virallista" käyttötarkoitusta/paikkaa keksitty, mutta lapset tykkää ottaa sen leikkeihinsä :) Se sopis myös autotalliin, mutta katotaan nyt.

Huomenna onkin äitienpäivä. Minä sanoin Jiille, ettei mitään tarvitse ostaa, mutta jos meinaa kukkia hankkia, niin mieluummin jättää ostamatta ja nekin rahat voisi sijoittaa Rizzoli & Isles -toiseen tuotantokauteen :P No niinhän se raasu sitten kävi tänään otamassa minulle sen :) Iso Hoolta minä sain jo keskiviikkona "samettiruusun" eli omatekemän saviruukun täynnä multaa. Ei ollu lähteny kasvamaan :D Mutta ajatushan se on tärkein! Oma äippä saa meiltä kaikilta (iskältä, minulta ja veljeltä) haaveilemansa Lokki-valaisimen (minä olen idean äiti ja iskä ystävällisesti kustansi :D) ja anoppi minun virkkaaman maton (toivottavasti kelpaa ja keksii sille paikan)... Eiköhän me vielä käydä jotkin kukat ostamassa kun huomenna mennään kyläilemään molempien luokse :) (Tänään tosin vitsailin äitin saavan kaktuksen äitienpäiväkukaksi :)) Ja mietin minä myös omatekemien tuoreiden pikkuleipien viemistä! Kakkua en enää meinaa leipoa, nimittäin toissapäivänä leipasin suklaakakun ja sitä on vielä jäljellä...

Mutta aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille <3

Vappufiiliksiä

Ihan alkuun pari kuvaa off-topic...
"Uusia tuulia..." -päivityksessä mainitsin ystävältä saadun valoryijyn sekä sivusin ikkunanpokaa kun mietin niiden paikkoja - no nyt on molemmat löytäneet paikkansa:

Jii sai vaihdetuksi rikki menneen lasin ja ikkuna ripustettiin portaikon seinustalle!

Valoryijy puolestaan päätyi makkariin ja se on kaunis itsessään, ilman valojakin!

Kuva ei tee oikeutta - luonnossa vielä hienompi.

Makkarin ikkunan toiselta puolelta löytyy puolestaan nämä heinäseivästikkaat, jotka toimii ainakin toistaiseksi kenkätelineenä :)

Mutta sitten itse asiaan, Vappuun. 

Minä en oo koskaan oikeen käsittänyt miks sitä valkolakkia pitäs esitellä... Itsehän kirjoitin ylioppilaaks reilun kahden vuoden lukio-opintojen jälkeen (v. 2003), koska olin viimeisilläni raskaana ja tiesin että nyt tai ei koskaan on kirjoitettava. Just ja just oli kasassa sen verran kursseja, että sain luvan osallistua kirjoituksiin. Eihän ne kaksisesti menneet, mutta läpi kuitenkin :) En kuitenkaan saanut lakkia silloin vaan minun oli äitiyslomalla/hoitovapaalla käytävä loput kurssit jotta olisin virallisesti ylioppilas. Niinpä sain ylioppilaan paperit "vasta" vuonna 2005. En halunnut osallistua lakitukseen, koska en halunnut lakkia, vaan pipon, eikä rehtori halunnut pipottaa (nipottaa kylläkin) :D Pipoa pidin vissiin sen yhden päivän, jos sitäkään.

Kuvan poimin IRC-Galleria-sivuiltani, joita en jostain syystä vieläkään ole poistanut. :) Mutta kuvassa siis tuore YO pipoinensa :)

Olenkohan ainut, joka ei halua vetää lätsää päähänsä vappuna? Kiinnostais tietää miks jotkut haluaa kaikkien näkevän kuka on YO ja kuka Merkonomi tai mitä kaikkia niitä onkaan. Sen sijaan minua kiinnosti juoda pinkkiä skumppaa ja syödä värikkäästi :D

Ja jottei vaikuttais liian terveelliseltä, niin mainittakoon, että löysin kaupasta joku aika sitten karamellin makuisia poppareita, joita oli pakko päästä testaamaan:

No eipä ollut kaksisia - ennenkuin sulatin vähän Fazerin sinistä ja upotin popparit suklaasulaan, jonka maustoin vielä kookoshiutaleilla - sitten oli tarpeeks makeita :P Tuokin Sitruuna-Sooda oli uutuus-siideri ja minähän olen uutuus-sanan heikko uhri. Oli kyllä hyvää - oikein vappujuomaa! Eikä ole Lightia vaan makeutettu ihan oikealla sokerilla :P

Lapset sai tietty vappupallot:

Pikku Hoon Monsteriauto-pallo

Iso Hoon Stella-Angry Bird-pallo (ällipöö- Pikku Hoon sanoin)

Tänään sitten mentiinkin Pallohallille katsastaa vappuautoja ja Team Barbendersien Freestyle Motocross Showta. Meitä lähti koko perhe, tosin Iso Hoo piti kiristää mukaan; " Lähdet sä mukaan vai jäätkö kotiin siivoomaan?" Myös Jii oli tapansa mukaan "Ei kyllä yhtään kiinnostas lähtee..." - johon minä imitoin miten se on joka ikiseen juttuun viime aikoina veisannu tuon saman virren. Tyyppiä ei kiinnostanut lähtee edes Portugaliin, haloo?? Se onkin semmonen Jörö-Jii että hoh hoijaa. Myös meiän porukat, eli mummu ja ukki tuli messiin. 

Kylläpä alkuun itelläkin mahanpohjasta vitasi kun niin korkeelle lensivät mopoillaan!

Kaksin aina kaunihimpi

Traktoreiden yli

 Pistä viis!

Ja niitä vappuautoja...

<3

Karavaanari :)

 

Shown jälkeen käytiin syömässä, vaikka ei kyllä oltu varauduttu, vaan oltiin tosi kiireisesti lähdetty; vedetty ensimmäisenä käteen sattuneet kamppeet niskaan ja muutenkin pukeuduttu kuin oltais Pallohallille menossa (niinkun oltiinkin :D), eli lämpimästi. Ensin meinas hävettää että sillä lailla vappulounaalle mentiin, mutta pöh, ei aina tarvii olla viimesen päälle sliipattu, varsinkaan kun läheisten kanshan siinä oltiin! Tässä on tullu opittua, että ei pitäs liikaa ajatella mitä muut aattelee. Elämässä on paljon tärkeempääkin! 

Hauskaa Vappua!